Poikien kanssa olen ajellut tätä nykyä Lapuan suuntaan haku- ja esinetreenilöissä. Rönni tietenkin matkassa mukana, vaikka eläkeläislipulla matkustaakin. Poppa on niin reipas  ja omapäinen  - kaukana eläkeläisen taipuisuudesta ja elämänviisaudesta...

Käytin Poppaa hierojalla torstaina ja poika teki tietenkin kaikkensa, ettei hommasta tulisi mitään. Puolitoista tuntia kun pikkumiestä oli veivattu suuntaan ja toiseen, niin asia tuli hoidetuksi. Laitoin Poppamiehen maahan makoilemaan ja rupesin keräämään tavaroitani. Kuinka ollakaan hierojalta jäi ovi auki ja Poppa oli alakerran eläinkaupassa alta aikayksikön. Minä huutelin perään, että "ny se tuloo! Ottakaa kiinni!!" Kun pääsin alakertaan saakka, niin sielläpä mies viihdytti ja nauratti asiakkaita sekä myyjäneitejä. Kun ehdin paikalle, niin poika livahti karkuun ja niin me vedettiin peräjälkeä Mustin ja Mirrin hyllyjen välissä. Hauskaa! Toisista oli - toisista ei. Mä kuulun niihin toisiin.

Käväisin tänään poikien kanssa mökillä lohen savustushommissa. Meinasivat karvakuonot pökertyä onnesta, kun bongasivat mökkipuskista vaarin jättämät hirvenluut! Voi autuutta, miten oli hyvää! Nyt sitten odotellaan jännityksellä, mitä veljesten masut luista tuumaavat - ainakin toistaiseksi näyttää hyvältä.

Muutto synnyinseudulle on ollut ihmeen kivuton. Vähän sellainen olo, kun olisi kotiinsa tullut. Hihnalenkkejä en ole poikien kanssa tehnyt moneen kuukauteen ja yleensä hihnakin jää kotiin, kun lenkille lähdetään. Eipä täällä metsässä paljon muuta porukkaa liiku.

Omaan kämppään en ole vielä päässyt muuttamaan (asun isin ja äipän luona, kuten muutkin eput). Lattiavalut eivät meinanneet millään kuivaa tänä kesänä, ilmankosteus oli varmaan samaa luokkaa, kun aasialaisten monsuunisateiden aikana. No nyt on onneksi laminaatit paikoillaan ja laatat seinissä... eiköhän tässä kohtapuolin muuteta poikien kanssa kolmisin asumaan. Ongelmaksi tietenkin tulee, että miten mahduttaa 200 neliön huonekalut ja muu krääsä neljäsosaan em. tilasta. Paljon heitin muuttotohinassa menemään, mutta taidan joutua jatkamaan tavaroiden hävitystä...

Römppäsen mielipuuhia mökillä on puissa roikkuminen...

Äipän tartsani 

Nyt on edessä muutto maalle ja talonrakennusprojektin aloittaminen. Eikä osaa edes hirvittää !

Poikien kanssa on metsiä kierrelty ja etsiskelty talonpaikkaa. Nooh, tuossa männikössä voipi olla mun pytinkini sitten ensi kesänä....

Tässä menee loppuloma tsuipaillessa kahden remontoitavan huushollin väliä (140 km). Yritän pistää oman asuntoni vuokrauskuntoon ja teen samalla remppaa väliaikaismajoitukseeni (tai joku voisi sanoa niinkin, että olen remonttireiskojen jaloissa pyörimässä).

Kaksijalkapoika antoi karvajalkaveljilleen veneen kyytiä: Rönni rupesi ensitöikseen repimään veneen pohjalta tappia veks, ei hjyvä  ja Poppamies päätti keskellä järveä, että "tää jää tässä pois" ja hyppäsi uimasilleen ! Vähän jännitti, että jaksaako se rantaan saakka vai pitääkö lähteä pamelaanderssoniksi pelastamaan.

Kaksijalka muuttaa Tampereelta Rovaniemelle Lapin yliopistoon. Se jännittää melkein enemmän kuin oma muuttotouhu karvajalkojen kanssa. Tulee ehkä käytyä useammin Rovaniemen mökillä...

Mamma ja sisko lähtivät päivällä Keskiselle säästämään. Säästävät varmasti hirveän summan, koska viipyvät näin kauan. Minä tilasin uuden postilootan tuliaisiksi, saan käydä ripustamassa sen väliaikaiskortteerini seinään. Kortteja ja paketteja odotetaan osoitteessa Teollisuustie 19 

Kaksijakainen on jo aivan kesäfiiliksissä ja painelee sortseissa pitkin hankia  No parempi sekin, kun vertaa tohon toiseen poikaan (kuvassa), joka päästelee menemään pallit paljassa!

Koiruudet on jo autossa, käännänpä nokan kohti Keski-Suomea!

Uups! Olin tykkänään unohtanut, että minullahan on tämmöinen blogikin olemassa. On taas ollut niin kiihkeätahtista elämää viime aikoina, ettei ole paljon joutanut kirjoittelemaan.

Joulun jälkeen olen keskittynyt Poppamiehen kanssa harrastamiseen ja Römppäsen perskeles saapi vietellä eläkepäiviään. Römppä on itse toki sitä mieltä, ettei ole mitään eläkettä vielä ansainnut, vaan tahtoisi jatkaa touhuamista sata lasissa. Viime aikoina Römppäsen selkä on vihoitellut pariin otteeseen kausiluonteisesti - mahtaako tehdä spondyloosia?

Poppa Pendoliino on käynyt kerran viikossa viettämässä laatuaikaa mamman kanssa agilitytreeneissä. Harmi vaan, että ne muutkin alkeiskurssin koirat käyttävät niitä samoja esteitä, ne nimittäin ovat Popan !

Talvilomailuviikon viimeistä päivää viedään. Olemme puuhastelleet koiruuksien kanssa kaikenlaista kivaa täällä mammalasa. Rönnin selkä on ollut sen verran parempi, että olemme käyneet vetohiihtämässä useasti. Hassu mies, hyppii aina tasajalkaa kaikilla neljällä tassullaan, kun saa valjaat päälleen. Se on ihan, että JIPPII kohta mennään ja lujaa! Vaan eipä jaksa vanha herra vedellä enää yhtä railakkaasti kuin vuosi sitten . Kaarrejuoksua se rakastaa edelleen niin, että mutkiin on kiihdytettävä, vaikka olisi jo kuinka kieli vyön alla.

Poppa teki vesihännän juuri loman alkuun. Oli pikkumies aika reppanana . Kipulääkettä ja Back On Trackiä päälle - nyt ollaan jo aika hyvässä kondiksessa.

Yhtenä päivänä lähdin eppuluokkalaisen kummitytön kanssa hiihtoretkelle. Sivakoimme Kivikirkolle asti polttopuut ja makkarat repussa. Siellä sitten teimme tulet, paistoimme makkaraa ja joimme lämmintä mehua termarista. Retken jälkeen menimme mammalaan saunomaan. Olipa kiva reissu! Hiihtomatkaa tuli reilut kahdeksan kilometriä. Ensi vuonna hiihdetäänkin sitten Motti Milian kämpälle saakka plättyjä syömään.

Kaksijalkaisesta lapsestani kuulin, että se olisi tuloillan kotiin ensi viikoksi. Ei se vaan minulle ole mitään sanonut, mutta vaarille oli mietiskellyt, että pitäisköhän sitä äippäliiniä informoida. Vaari myös juorusi, että jälkeläiseni oli saanut kandin työnsä jo takaisin ja täysillä pisteillä . Eipä tuo minulle mitään maininnut, vaikka tuossa yhtenä päivänä soiteltiin... pelkäsi vissiin, että laitan ilmoituksen Keskisuomalaiseen .

Noh niin, nyt pitää vakavoitua ja ruveta keskittymään huomiseen työpäivään. Voi kun olisi jo pääsiäinen!

Pieni vihreä mies, joka myös Römppäsen perskeleenä tunnetaan, täyttää tänään viisi vuotta! Synttäreidensä kunniaksi poika pääsi lenkille parhaan kaverinsa - joka ei todellakaan ole Poppamies - kanssa!

Koko pitkän lenkin Rönni jaksoi temuta kaverinsa kanssa välillä heitellen sitä lumihankeen ja toisinaan taas juoksuttaen hurjaa vauhtia pitkin polkua. Tietenkin passaa miettiä, että erosko lenkki puupökkelön kanssa olennaisesti siitä, jos Römppäsen kaverina olisikin ollut Poppeli, kuten yleensä. Hmm... Rönni heittelee pikkuveikkaa lumihankeen ja juoksuttaa pitkin metsiä aivan kuten pökkelöäkin. Luulen, että aivotoimintaa Popalla ja pökkelöllä on suunnilleen saman verran molemmilla. Eli ei mikään pik diil-juttu sittenkään...

Mutta olipa kerrassaan upea keli lenkitellä ja yrittää ikuistaa Römppäsen viisvuotisbileitä kuviksi! Pakkasta oli paria astetta vaille kaksikymmentä ja aurinko yritti nousta eilistä korkeammalle. Puut olivat piilossa lumen alla ja hiljaisuus pisti kuuntelemaan vieläkin tarkemmin.

Näin tää hyppäis...

...ja näin tää liukuis!  Ja nyt se sitten nukkuis tuolla sviitissään maukkaan synttäriaterian päälle  Kuorsaus vain kuuluu! Luulen, että se on onnellinen mies! Äipän perskeles!

Popan päivä, osa I

Mikä ihmeen raato tänne takan päälle on nostettu? Tarttee tutkia tarkemmin....

Ai kuka? Mää vai? Ai mistä pitäis tulla alas  En mää vaan mittään saukkoa huomannu, kun...

...tässä vaan kattelen tätä suomalaista taidetta...  Jaa - mitähän harakoita nääkin on...

Popan päivä, osa II

Lumitöiden tekeminen on kyllä sikahauskaa!! Lujempaa !!!

Mitäs se nyt meinaa ?

Et kai sää nyt leikistä suuttunu? Hei, ihan totta! Suutuiks sää?

Noh niih! Niinpä siinä sitten kävi: kun työt alkoivat, niin ei ole kerta kaikkiaan riittänyt sanoja kirjoittamiseen asti Sen lisäksi, että olen tuhlannut päivän sanavaraston työaikana, niin voipi todeta kaiken ajan menneen elämiseen, eikä siitä kirjoittamiseen. Ylinopeutta on ajettu konkreettisesti moottoritiellä, mutta myös muilla elämän alueilla. Niin, että huh! Syysloma tuli tosi tarpeeseen.

Juupa, kävin sitten poikien kanssa pyörähtämässä Rovaniemellä ja kiiresti takaisin, että ehditään huomenissa alkavalle koiraleirille. Onneksi on syysloma, että ehtii taas mahdollisimman paljon touhuta. Oikeesti tästä voisi ottaa vaikka opikseen, jos ensi vuoden syyslomalle keksisi hieman vähemmän ohjelmaa.

Pohjoisessa oli ihanan paljon lunta. Pojat tykkäsivät. Rönnin kanssa käytiin ihailemassa puolijäätynyttä jokea. Ei päässyt enää uimalla yli eikä voinut kalastella taimenia, kuin kesällä. Oli käytävä Prisman kala-altaalla.

Öisin oli -15 astetta pakkasen puolella. Linnunrata näkyi kirkkaana talvipakkasessa. Oli niin hiljaista, että korviin sattui. Mutta sielu lepäsi.

Hirvet kiusasivat Rönniä. Ne kuljeskelivat takametsikössä haisemassa. Römppäsen teki mieli lähteä ajamaan niitä, mutta mamma oli niin pahana, että parempi oli uskoa tällä kertaa.

Poppa Pendoliino huvitti itseään varastelemalla halkoja puuvajasta. Siinähän sitten keräilin niitä pitkin pihoja... ei tullut aika pitkäksi

Poppa ylpeänä esittää talvimuotia... ja Rönni myös!