Vappu meni tassuja parannellessa. Ihmislapsikin oli käymässä ja vietti aikaansa mm. pihakeinussa tenttiin lukien. Voi niitä aikoja, kun piti päntätä kaiken maailman turhaa tietoa aivot solmussa. 

Rönni Anteron wappuasu ilmensi sen luonnetta erinomaisesti! Hattua voisi alkaa käyttää sillä lenkillä säännöllisesti. Pitäväthän ne ihmiset fifeillään kaiken maailman kurapukuja ja mantteleitakin. Meidät olisi helppo identifioida katukuvasssa, "se on se nainen, joka ulkoiluttaa kahta koiraansa, jolla toisella on punainen pirunhattu päässään ja toisella oranssi kurarukkanen jalassaan". Se olisi niin meitä, niin meitä!

Lapset ovat kyllä parhaimpia/pahimpia totuuden torvia! Mennessäni töihin vapun jälkeen eräs seitsemänvuotias älypää kysyi: "Onko sullakin vielä vappuväri päässä?" Ja ihmettelen vaan, että kannattiko käydä parturissa ja maksaa itsensä kipeeks - vetelis aina vaan vappuväriä kutreihinsa, niin tulis homma hoidetuksi?!

Meidän naapuriin on sitten muuttanut oikea oopperalaulaja. Oli siinä kylän hulikaanijengillä ihmettelemistä vappuiltana, että kuka perskeles mekastaa heidän reviirillään ja vielä kovempaa ja korkeammalta kuin he! Tulivat keskenkasvuiset ihan aidan taakse ihmettelemään moista äännähtelyä, kun tenori veteli "dilailaa" täysin palkein takapihalla karaokevehkeiden soidessa täysillä. Nyt en enää ihmettele, että poliisit oli kutsuttu paikalle heidän edellisiin juhliinsa menoa hiljentämään. 

Kävimme Heinin kanssa spinningissä puristamassa viimeiset hikipisarat tälle keväälle. Minulla oli tietenkin taas liian leveälahkeiset housut jalassa. Oli vaara, että ne jäisivät ketjujen väliin. Siinä rullatessani lahkeita ylös polvia kohti huomasin, että säärikarvani aiheuttaisivat ainakin yhtä suuren vaaran kuin lepattavat lahkeenikin! Auts, jos ne pöheiköt kiertyisivät ketjujen väliin.... toisaalta, silloin säästyisi sheivaamisen vaiva .