Rönni on vekkuli velikulta  Ajelin sen kanssa Roissa jälkiä, enkä ollut viimeisen päälle tyytyväinen sen työskentelyyn. Siis kyllähän se kepit löysi ja jäljen ajoi, mutta kuitenkin joku tätä liinan päässä roikkujaa siinä hommassa kaihersi.

Pähkäilin itsekseni ja tein viimeisestä Roin jäljestä koiruudelle yllätyksellisen ! No näyttääkseen se sitten tuotti tulosta, sillä täällä mammalassa ajetut jäljet ovat menneet enempi kuin mahtavasti. Sekä jälki-, että keppimotivaatio pamahtivat kohdilleen.

Eka jäljellä naureskelin oikeen ääneen, kun en ollut uskoa edellisen treenin tuottamaa muutosta koirassa. Siinä vaan yritin pitää toisella kädellä kiinni lippalakista ja toisella roikuin liinassa, kun kiidimme läpi helkkarinmoisten pusikoitten - kirosin jäljentallaajaa ja toivoin seuraavan kepin tulevan piaaaaannn...

Esineitä Rönni on noutanut niin ikään kiitettävällä menestyksellä. Myös tämänpäiväisten treenien jälkeen (kuten aina täällä mammalassa) Römppänen pääsi ankkalammelle uimaan ja - pihkura vie - upotti sinne toisen niistä Poppamiehen punaisista, kelluvista aarteista. Jotain se muljas sen patukan kanssa siinä rantamudassa ja yhtäkkiä patukka ei enää noussutkaan pintaan. Vähän se ihmetteli patukan outoa katoamista itsekin ja lähti uimalla etsimään sitä keskeltä lampea. Tyhmä!

Yllä oleva kuva selittää, miksi se toinen patukka on niin äärimmäisen tärkeä. Poppamiestä ei saa irti ilman toista viehettä. Siis se ei aikuisten oikeesti irroita!