Juupa, lauantaiaamuna oli tällainen trulliporukka oven takana koputtelemassa. Sain kuningasajautksen: minullahan on tuolla sisällä ihan oikea sairaskin, joka pitäisi husia tuoreeks, terveeks  - ja mielummin koko tulevaks vuueks, kiitos nam! Ja jos ei nuo noita-akat pysty loitsuillaan Poppamiestä parantamaan, niin kukas sitten

Poppamies tykkäsi kovasti pikkutrullien pajunoksista. Niitä oli mukava saalistaa ja niistä sai hyvin kiinni, mutta irrotus ei vielä oikein onnistunut. Niinhän siinä sitten kävi, että lopulta oli Popan suu täynnä pajunkissoja ja höyheniä. Trullit jatkoivat matkaansa hyvin palkittuina ja täällä sitä nyt odotellaan, että milloin se tuoreus ja terveys alkaa....

Illalla olitiin kokolla. Poppamies pääsi mukaan havittelemaan vapaana kulkevia makkaroita. Äkkiä se tajusikin, että lapsien käsistä löytyvät makkarat ovatkin helpoin nakki   

 Sellaasta perinteestä eteläpohojalaasta pääsiäästä me vietettihin. Minä tietenkin virittelin luutani vielä lauantaiehtoona ja kävin ajelemassa pienen lenkin Kyöpelinvuorelle tuttuja tapaamaan. See you next pääsiäinen, amigos!

Rönni perskeles, joka ei kykene minkäänlaiseen sosiaaliseen toimintaan, pääsi sunnuntaina emännän kanssa kahdestaan mökillä käymään. Siellä se sai toteuttaa sisäistä risusavottaviettiään yksinään pöpelikössä ähertäen.  

Jäätiin muuten kiinni jouluisista tekemisistämme. Rönni kaatoi silloin muutaman pikkumännyn tuosta naapuripusikon puolelta ja minä kävin muina naisina iskemässä takaisin hankeen pystyyn. No nytpä olivat hanget ja korkeat nietokset sulaneet sen verran, että kaadetut puunalut sojottivat mikä mihinkin suuntaan tuolla lumessa. Tarttee vissiin tuhota todistusaineistot lopullisesti... 

 Apua! Huomenissa pitäis jaksaa mennä polkemaan paikoillaan. Viimeksi se yli-innokas vetäjä pisti meidät tekemään vielä punnerruksia, selkä-ja vatsalihaksia . Minä kommentoin vieressä ähkivälle Heinille, että en minä kyllä tästä maksanut... pelkästä polkemisesta vain!