Uups! Olin tykkänään unohtanut, että minullahan on tämmöinen blogikin olemassa. On taas ollut niin kiihkeätahtista elämää viime aikoina, ettei ole paljon joutanut kirjoittelemaan.

Joulun jälkeen olen keskittynyt Poppamiehen kanssa harrastamiseen ja Römppäsen perskeles saapi vietellä eläkepäiviään. Römppä on itse toki sitä mieltä, ettei ole mitään eläkettä vielä ansainnut, vaan tahtoisi jatkaa touhuamista sata lasissa. Viime aikoina Römppäsen selkä on vihoitellut pariin otteeseen kausiluonteisesti - mahtaako tehdä spondyloosia?

Poppa Pendoliino on käynyt kerran viikossa viettämässä laatuaikaa mamman kanssa agilitytreeneissä. Harmi vaan, että ne muutkin alkeiskurssin koirat käyttävät niitä samoja esteitä, ne nimittäin ovat Popan !

Talvilomailuviikon viimeistä päivää viedään. Olemme puuhastelleet koiruuksien kanssa kaikenlaista kivaa täällä mammalasa. Rönnin selkä on ollut sen verran parempi, että olemme käyneet vetohiihtämässä useasti. Hassu mies, hyppii aina tasajalkaa kaikilla neljällä tassullaan, kun saa valjaat päälleen. Se on ihan, että JIPPII kohta mennään ja lujaa! Vaan eipä jaksa vanha herra vedellä enää yhtä railakkaasti kuin vuosi sitten . Kaarrejuoksua se rakastaa edelleen niin, että mutkiin on kiihdytettävä, vaikka olisi jo kuinka kieli vyön alla.

Poppa teki vesihännän juuri loman alkuun. Oli pikkumies aika reppanana . Kipulääkettä ja Back On Trackiä päälle - nyt ollaan jo aika hyvässä kondiksessa.

Yhtenä päivänä lähdin eppuluokkalaisen kummitytön kanssa hiihtoretkelle. Sivakoimme Kivikirkolle asti polttopuut ja makkarat repussa. Siellä sitten teimme tulet, paistoimme makkaraa ja joimme lämmintä mehua termarista. Retken jälkeen menimme mammalaan saunomaan. Olipa kiva reissu! Hiihtomatkaa tuli reilut kahdeksan kilometriä. Ensi vuonna hiihdetäänkin sitten Motti Milian kämpälle saakka plättyjä syömään.

Kaksijalkaisesta lapsestani kuulin, että se olisi tuloillan kotiin ensi viikoksi. Ei se vaan minulle ole mitään sanonut, mutta vaarille oli mietiskellyt, että pitäisköhän sitä äippäliiniä informoida. Vaari myös juorusi, että jälkeläiseni oli saanut kandin työnsä jo takaisin ja täysillä pisteillä . Eipä tuo minulle mitään maininnut, vaikka tuossa yhtenä päivänä soiteltiin... pelkäsi vissiin, että laitan ilmoituksen Keskisuomalaiseen .

Noh niin, nyt pitää vakavoitua ja ruveta keskittymään huomiseen työpäivään. Voi kun olisi jo pääsiäinen!