Nih!
Toinen saa pitää lomaa blogittelusta, jos toinen tahtoocheeky Ja toinen on nyt tahtonut wink Elämä on kuitenkin jatkunut - Luojalle siitä kiitos - samaan malliin runsasvirikkeisenä ja samalla kokoonpanolla - Luojalle siitäkin kiitos!

Justiinsa olen saanut itseni tervehtymään parin kuukauden kauhistuttavasta kuume/yskä/ym. taudista, joka mykoplasmaksikin diagnosoitiin. Jouduin vielä luuntiheysmittaukseen, sillä onnistuin yskimään kylkiluuni molemmin puolin mäsäksi. Vähän lääkäri ihmetteli, ei kuulemma pitäis mennä vielä tällä iällä, eikä varsinkaan molemmin puolin. Noh, onneksi ei ollut luunhaurastumaa sittenkään!

Uudella, tervehtyneellä innolla tungen viikottain mukaan kahvakuulailemaan ja zumbailemaan. Kohta olen taas entiseni - kai? Onko se hyvä, siitä voidaan olla montaa mieltä.

Kevään tullen rupeaa sitten torppa nousemaan Heikinjärven rantaan. Kivaa... ainakin vielä! Mukavaa, että asiat (=luvat) ovat lutviutuneet alkuvaikeuksista huolimatta. 

Rönni, 7vee, on ollut parempi Trocoxil-lääkkeillä. Toki niveltulehdus vasemmassa kyynärässä vaikuttaa muuttuneen krooniseksi. Näillä nyt mennään kesään saakka, jolloin käydään Talviolla päivittämässä tilanne. 



Poppa kävi keväällä luonnetestissä ja osoitti olevansa aikas kova jätkä! Pojoja tuli peräti 223. Sitten kesäkuun alussa astui raukka rikkoutuneeseen lasiin ja antura meni halki ihan kunnolla. Tikattiin, mutta eihän se pysynyt kiinni. Aloitettiin perinteiset suihkutteluhoidot ja hoidettiin haava avona umpeen. Eiköhän sitten ensimmäisellä hihnattomalla lenkillä koira temunnu etutassun kynnen irti ja taas oltiin saikulla angry ja antibiooteilla. Meni kesä ihan persiilleen treenien kannalta! Tuli jotenkin sellainen olo, ettei tämä voi olla enää edes totta surprise!!

Elokuussa vasta päästiin seuraavan kerran treenailee. No hyvä niinkin, kerittiin silti käydä Vaasassa läpäisemässä BH-koe ja lokakuussa testattiin kunto Lapuan haku-kokeessa. No eihän se hääppönen ollu: tottis 81p. (A-este nollille), esine 30p. ja yksi ukko metsästä 61p. (sekin toisella pistolla viimeisestä nurkasta... eli sadasta metristä).
 
Ei kai siinä auta ku treenata enemmän! Viimeiset hakuilut oli Lapualla joulukuussa ja nyt hankitaan sitten peruskuntoa pyörälenkeillä ja tottistellaan. Lokakuussa aloitettiin taas agilitykin, ihan vaan hengapohjalta. Mutta kivaa se on, meidän kummankin mielestä yes

Nyt vois lyödä vetoa, että meneekö seuraavaan päivitykseen taas reilu vuosi. Luule
n, ettei, sillä toivon hehkuttavani täällä Popan hyviä saavutuksia kesällä (jos se ei sitten taas onnistu telomaan tassujaan jotenkin)!